Huutaminen on luonnollinen reaktio, joka kumpuaa usein turhautumisesta ja väsymisestä. Huutaminen on ihmisen keino pyrkiä hankkimaan uskottavuutta ja vaikutusvaltaa kommunikointiinsa – usein se johtaa kuitenkin juuri näiden menetykseen.
Huutamisen inhimillisyyden takia siitä on vaikea luopua kokonaan – se saattaa olla kuin refleksimäinen reaktio. Kasvavalle lapselle huutamisesta on kuitenkin tehty lukuisia tutkimuksia. Niistä osa on osoittanut, että huutaminen voi vaikuttaa lapseen jopa lyömisen tavoin. Ainakin huutamisen ja solvaamisen kuuleminen aiheuttaa lapselle turvattomuuden, häpeän ja ahdistuksen tunteita – kuinka itse reagoit jos sinulle huudetaan? Ajattele sitten itsesi lapsen kenkiin.
Child Development-verkkosivustolla julkaistun tutkimuksen mukaan pienempien lasten kohdalla huutamista paremmin toimivat rajoitukset ja palkitseminen, vanhempien lasten kohdalla neuvotteleva kasvatustyyli. Pienellä lapsella voi olla vaikeuksia tunnistaa rajojaan, eikä hänellä ole kykyä tunnistaa oikean ja väärän eroa, minkä takia esimerkiksi pelaamisen rajoittaminen tai kotiaresti voi olla toimiva rangaistus. Rajoituksella lapselle osoitetaan, että väärillä teoilla on kielteisiä seurauksia. Pieni lapsi tarvitseekin kasvatuksessa usein konkreettista otetta.
Isompi lapsi ja teini-ikäinen hahmottaa useimmiten oikean ja väärän rajat, mutta haluaa usein koetella niitä. Kiukutteleva murrosikäinen onkin tuttu näky monessa taloudessa. Murrosikäinen saattaa huutaa ja kiukutella vanhemmilleen pahastikin, mutta vanhempien tulisi aikuisina ihmisinä pyrkiä pysymään provosoitumatta ja löytämään syyt teinin uhoamisen taustalla. Murrosikäinen joutuu käsittelemään monenlaisia paineita ja tunteita, jotka suututtavat ja turhautuvat. Murrosikäiset saattavat olla provosoimisen mestareita, mutta vanhempien ei tulisi olla näkemättä metsää puilta – huutaminen ärsyttää ja vihastuttaa, mutta kukaan ei huuda vain huvin vuoksi. Vanhempien tehtävänä on tukea lastaan iästä riippumatta.
Huutava lapsi tai nuori tavoittelee vastareaktiota. Hän haluaa, että hänen tarpeensa ja ahdistavat tunteensa huomioidaan. Vanhemman tulisi tehdä selväksi, että hän ei hyväksy huutamista ja riehumista, mutta myös pysyä itse rauhallisena. Huutava nuori ei voi hyvin sillä hetkellä, eikä häneltä voi odottaa tunteiden täysin aikuismaista käsittelemistä. Aikuisten huutaminen voi myös madaltaa nuoren kynnystä huutaa. Huutavaa nuorta si siis tulisi jättää huomiotta, vaan pyrkiä rauhalliseen kanssakäymiseen ja paneutumaan siihen, mikä on vialla. Huutamalla takaisin varmistat vain konfliktin jatkumisen.
Huutamistakin on tietysti monenlaista. Hätätilanteessa (”Pysähdy!”) huuto kuulostaa erilaiselta kuin huuto, jonka tarkoituksena on osoittaa lapsen olevan laiska tai aikaansaamaton (”Etkö ole taaskaan tehnyt läksyjä?!”). Eläimetkin kommunikoivat lähestyvästä vaarasta ääntelemällä.
Tutustu esimerkiksi Leluteekki-blogiin, jossa bloggari on pohtinut huutamista monipuolisesti. Kyseinen kirjoittaja on laatinut esimerkiksi Excel-taulukon, johon hän on merkinnyt mm. ärsykkeet, jotka ovat ajaneet hänet huutamaan lapsille, ja mitä hän olisi voinut tehdä huutamisen sijasta.
Muistathan, että huutaminen ja pinnan palaminen kuuluu normaaliin elämään, eikä lasta voi, eikä pidäkään kasvattaa pumpulissa. Myös jokainen lapsi on erilainen ja tavat käsitellä huolia ja murheita vaihtelevat paljon. Itseään ja kasvatusmetodejaan voi kuitenkin aina kehittää, ja asettaa lapsellekin esimerkin rauhalliseen kommunikointiin.
