Kun lapsella diagnosoidaan tarkkaavaisuuden häiriö, vanhemmilla on yleensä paljon kysymyksiä. Care.com kysyi asiantuntijalta, millaisista häiriöistä on kyse ja mitä vanhempien tarvitsee niistä tietää.
1. Mikä ADHD on?
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD tai pelkkä tarkkaavaisuus- eli keskittymishäiriö ADD voivat olla hämmentäviä lääketieteen termejä. Älä kuitenkaan ole peloissasi, sillä oikein hoidettuna häiriöistä voi tulla ystäviäsi, jopa valttikorttejasi elämässä.
Molemmat termit viittaavaat sekä aikuisilla että lapsilla esiintyvään häiriöön, jonka tyypillisiä oireita ovat keskittymisvaikeudet, impulsiivisuus ja levottomuus tai yliaktiivisuus.
Joidenkin asiantuntijoiden mielestä ADHD on terminä harhaanjohtava, sillä kyse ei ole sairaudesta tai minkäänlaisesta vajavaisuudesta. Kyse on enemmänkin ominaisuudesta kuin vammasta. Oikein hoidettuna häiriöstä voi olla paljon hyötyä yksilön elämässä. Care.comin haastattelema lääkäri Edward Hallowell tietää, mistä hän puhuu, sillä hänellä itsellään on tarkkaavaisuuden häiriö. Hänen ja Catherine Cormanin kirjoittamassa kirjassa Positively ADD esitellään joukko menestyneitä aikuisia, joilla kaikilla on sama diagnoosi. Hallowellin mukaan häiriö on kuin aivojen tilalla olisi tehokas kilpa-auto, jonka jarrut ovat kuin polkupyörässä. Häiriön hoitaminen on jarrujen vahvistamista – jotta voisit voittaa oman elämäsi kilpa-ajoja.
Näitä häiriöitä hoitava psykiatri ei ole vammaa hoitava lääkäri, vaan lääkäri, joka auttaa ihmisiä, sekä lapsia että aikuisia, tunnistamaan, kehittämään ja hyödyntämään lahjojaan. Hallowellin mielestä juuri tämän vuoksi työ on niin palkitsevaa.
2. Mikä on ADD:n ja ADHD:n ero?
Ero on yksinkertainen. Jälkimmäisessä oireisiin kuuluu myös yliaktiivisuutta tai ylivilkkautta, kun taas ensimmäisessä ei sitä ole. Itse asiassa, nämä henkilöt voivat olla tyyniä ja rauhallisia, eivätkä lainkaan yliaktiivisia tai häiritseviä. Tätä oireyhtymää esiintyy enemmän tytöillä ja naisilla, kun taas pojilla ja miehillä esiintyy molempia. Ylivilkkauden puuttuessa ADD-diagnoosi jää usein tekemättä, sillä muut pitävät lasta tai aikuista vain hiljaisena ja jollain tavalla hitaana. Todellisuudessa he ovat kuitenkin tarmonpesiä.
3. Mitä positiivisia piirteitä häiriöihin liittyy?
ADD-henkilöt ovat tyypillisesti luovia, aloitteellisia, aitoja ja täynnä positiivista energiaa. He ovat yleensä melko herkkiä, mutta yleensä herkkyys jää mahtailun alle. He ovat myös suurisydämisiä ja anteliaita. Heissä on karismaa ja jotain erityistä, kuten pilkettä silmäkulmassa, hyvä huumorintaju tai kyky inspiroida muita. Oikeanlaisella ohjauksella näistä ihmisistä voi tulla elämässä hyvin menestyneitä.
4. Mitä negatiivisia piirteitä häiriöihin liittyy?
ADD-ihmisille on yleensä vaikeaa keskittyä yhteen asiaan, erityisesti silloin, kun asia ei heitä kiinnosta. Toisaalta he voivat myös toisinaan keskittyä erittäin syvästi. He voivat myös olla impulsiivia, toisinaan yliaktiivisia ja häiritseviä. Myös organisointi, asioiden priorisointi, ajanhallinta ja tehtävien loppuun saattaminen saattavat olla heille vaikeita. He saattavat olla tietämättömiä vaikutuksestaan muihin, joten he saattavat käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa oudosti tai epäasiallisesti. He saattavat unohdella asioita, epäjärjestelmällisiä ja taipuvaisia myöhästelyyn. Heillä on vaikeuksia suunnittelussa ja toiminnanohjauksessa. Hyvä uutinen on se, että hoidolla voidaan vaikuttaa kaikkiin näihin ominaisuuksiin ja häiriön positiiviset puolet ovat hallitsevia.
5. Miten ADD:ta hoidetaan?
Hoito aloitetaan opastuksella. Henkilön täytyy ymmärtää, millaisesta häiriöstä on kyse. On tärkeää osata arvostaa diagnosoitua häiriötä ja ymmärtää, että vaikka se saattaa häiritä elämää tällä hetkellä, oikealla hoidolla se voi siivittää henkilön kohti unelmien toteutumista. Häiriön positiivisten mahdollisuuksien ymmärtäminen on olennaista.
Kun häiriön positiiviset ja negatiiviset puolet on ymmärretty, voidaan aloittaa hoito asiaan perehtyneen terapeutin johdolla ja vahvuuksia hyödyntämällä muuttaa ne asiat, jotka elämässä tuottavat vaikeuksia. Asiantuntijan apua tarvitaan yleensä organisointitaitojen kehittämisessä. Uni- ja liikuntarytmin luomisen lisäksi täytyy pohtia myös ravintoon sekä mahdollisesti myös työhön ja kouluun liittyviä asioita. Oikean päivärytmin löytämisellä ja asioiden organisoinnilla on suuri rooli häiriön hallinnassa. Haluat ehkä puhua terapeuttisi kanssa myös perhe-elämästäsi. Lapsiperheet voivat saada perheterapiaa, ja aikuiset voivat tarvittaessa hakeutua pariterapiaan.
Terapian lisäksi on tärkeää kartoittaa henkilön vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet ja laatia suunnitelmia tulevaisuutta varten. Tämä tärkeä vaihe vie aikaa. Elämää ei rakenneta heikkouksien vaan löydettyjen vahvuuksien varaan. Heikkouksien kehittäminen toki auttaa vahvuuksien voimistamista, joten nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.
6. Entä lääkitys?
Toimiva lääkitys on turvallinen ja tehokas kuin silmälasit. Lääkitys auttaa noin 80 prosenttia potilaista. Keskustele asiasta lääkärisi kanssa ja varmista, että hän kertoo sinulle lääkitykseen liittyvistä asioista selkeästi. Monet ihmiset eivät ymmärrä, miten turvallisia ja tehokkaita lääkkeet oikein käytettyinä ovat. Mene lääkärille, jolla on paljon kokemusta tällaisista lääkkeistä. Käytettyjä stimulantteja ovat esimerkiksi Ritalin, Concerta, Adderall, Vyvanse ja Focalin. Kun käytät lääkkeitä lääkärin valvonnassa, niistä voi olla sinulle suuri apu.
7. Onko vaihtoehtoisia hoitomuotoja?
Vaihtoehtoisista hoitomuodoista on vielä paljon opittavaa. Lähtökohtaisesti kannattaa kokeilla vain turvallisia tapoja, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi muille ihmisille. Hallowellilla on positiivisia kokemuksia esimerkiksi LENS-menetelmästä, joka tarjoaa biopalautetta; pikkuaivojen stimuloinnista fyysisten harjoitusten avulla; Kolbe-valmennuksesta, joka perustuu henkilön synnynnäisten ongelmanratkaisutaitojen kartottamiseen; Cogmedista, aktiivista työmuistia parantavasta tietokonepelistä; iPodin ja kuulokkeiden avulla käytettävästä My Sensory Solutions -stimulointiohjelmasta; luetun ymmärtämistä kehittävästä Reading Plus -tietokonepelistä sekä erilaisista ruokavalioon perustuvista hoitomuodoista.
8. Mikä on onnistuneen hoidon tärkein yksittäinen elementti?
Tärkeintä on positiivisen lähestymistavan löytäminen. Tietysti avuksi tarvitaan myös kokenut ja asiantunteva ammattilainen, mutta hänen on tärkeää olla henkilö, josta itse pidät ja joka ymmärtää sinua tai lastasi ja jonka kanssa voit olla avoin. Hoitoon tarvitaan aikaa, joten on tärkeää löytää luotettava henkilö, joka välittää sinusta ja perheestäsi ja, mikä tärkeintä, näkee sinun tai lapsesi tulevaisuuden valoisana.
9. Mikä Hallowellin oma tausta on näiden häiriöiden hoidossa?
Hallowellilla on sekä ADD että dysleksia. Hänellä todettiin lukemisen oppimisen vaikeus varhaisina kouluvuosina, mutta tarkkaavaisuushäiriö havaittiin vasta paljon myöhemmin. Silloin hän oli jo käynyt yliopiston (Harvard, jossa hänen pääaineenaan oli englannnin kieli ja josta hän valmistui huippuarvosanoin valmistautuessaan samalla lääketieteellisen pääsykokeisiin), lääketieteellisen (Tulane, jota hän rakasti ennen kaikkea New Orleansin ja tapaamiensa ihanien ihmisten vuoksi) ja saanut psykiatrian erikoistumisopinnot Harwardissa valmiiksi. Erikoistumisjakson loistavat opettajat auttoivat häntä ymmärtämään ihmismieltä. Erikoistumisen jälkeen hän toimi tutkijana lastenpsykiatrisella, jossa hän oppi lisää tarkkaavaisuushäiriöistä ja tunnisti häiriön myös itsellään. Hallowell oli 31-vuotias kokiessaan ahaa-elämyksen.
”Nyt 59-vuotiaana olen hoitanut ADD-potilaita ja muita oppimisvaikeuksista kärsiviä 28 vuoden ajan. Olen kirjoittanut tai ollut mukana kirjoittamassa viittä aiheeseen liittyvää kirjaa. Toimin terapeuttina Bostonissa ja New Yorkissa. Työssäni tapaan eri-ikäisiä potilaita, pariskuntia, perheitä ja ryhmiä. Vastaanotoillani työskentelevät ihmiset jakavat innostukseni tarkkaavaisuushäiriöihin ja niistä kärsiviin ihmisiin.”
10. Miten hoitomenetelmäsi eroavat muista tavoista hoitaa näitä häiriöitä?
”Vastaanotollani tarkkaavaisuushäiriöitä ei nähdä vammana tai puutteena vaan ominaisuutena. Häiriöihin liittyy monia piirteitä, joista osa on positiivisia ja osa negatiivisia. Meidän työmme on edistää näitä positiivisia tekijöitä ja minimoida negatiivisten piirteiden haitat. Lääketieteen perinteinen tapa on käsitellä tarkkaavaisuushäiriöitä sairauksina. Tämä lähestymistapa jättää häiriön positiiviset puolet huomiotta ja luo uusia, vakavia ongelmia, kuten häpeää, pelkoa, toivottomuutta, itsetunnon laskua ja särkyneitä unelmia.”
