Kuolema koskettaa lapsia usein jo hyvin aikaisin. Lähes jokainen lapsi saa kuulla jonkun kuolemasta viimeistään alakouluikäisenä. Monet vanhemmat uskonnollisuudesta riippumatta kertovat tällöin lapselleen kuolleen henkilön menneen taivaaseen tai siirtyneen ajasta ikuisuuteen.

Lapset usein ymmärtävät eteenpäin siirtymisen, vaikkapa sitten taivaaseen, paremmin kuin sen, että elämä vain pysyvästi loppuisi. Lapselle on kuitenkin tärkeää kertoa, että kuolemantapauksia tapahtuu ja niistä on täysin normaalia ja hyväksyttävää olla surullinen.

Vanhempien kannattaa lähestyä aihetta pohtimalla, mitä kuolema todella tarkoittaa lapselle. Oliko edesmennyt henkilö läheinen lapselle? Missä roolissa hän oli lapsen elämässä? Miten tämä muuttaa lapsen jokapäiväistä elämää? Lapset haluavat tietää mitä muutoksia elämässä tulee olemaan.

Näillä vinkeillä voit käsitellä kuolemaa lasten kanssa:

Aloita ajoissa

Vanhemmat voivat aloittaa aiheen käsittelyn jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Voit keskustella kuolemasta silloin kun lapset kohtaavat mitään siihen liittyvää – näkevät kuolleen linnun kadulla tai kuulevat tarhakaverinsa isoisän menehtyneen. On parasta vastata kysymyksiin heti kun niitä tulee lapselle mieleen.

Alakouluikäinen saattaa ymmärtää jo jotain aiheesta, mutta päiväkoti-ikäiselle aihe on vielä hyvin abstrakti.

Määrittele kuolema

Kannattaa kertoa lapselle ensin, mitä kuolema tarkoittaa. Voit demonstroida asian esimerkiksi ottamalla patterin ulos patterilla toimivasta lelusta ja selittää, että kyseessä on sama asia kuin silloin kun elämä on päättynyt. Voit myös antaa lapsen kuunnella sydämesi sykettä ja selittää, että kun ihminen sairastuu hyvin vakavasti, sydän voi lopettaa lyömästä.

Jaa oma käsityksesi kuolemasta

Kerro lapselle, mitä itse uskot kuoleman jälkeen tapahtuvan. Voit sanoa saman asian tapahtuvan tai olla tapahtumatta lapsellesi kuin mihin itse uskot.

Sano ettet tiedä

Kuolema ei ole helppo asia aikuisellekaan ja joihinkin kysymyksiin emme tiedä vastauksia. On täysin hyväksyttävää kertoa lapselle, ettet ole varma asiasta. Voit sanoa, että toivoisit kuoleman jälkeen olevan elämää, mutta et ole asiasta varma.

Pidättäydy totuudessa

Kiertoilmaukset voivat olla lapselle hyvin hämmentäviä. Jos selität lapsellesi hänen isoäitinsä olleen niin hyvä ihminen että Jumala päätti ottaa hänet taivaaseen, lapsi voi hämmentyä ja pelätä Jumalan ottavan hänen seuraavaksi. Sama asia pätee sanontaan siitä, että edesmennyt henkilö on ikiunessa – tämä voi aiheuttaa lapselle ahdistusta mennä nukkumaan.

Kuolemaa ei kannata kaunistella korupuhein, kun keskustelun toinen osapuoli on lapsi.

Varaudu kysymyksiin

Kun lapsi kuulee jonkun kuolemasta, hän saattaa pelätä että seuraavaksi hän itse tai hänen vanhempansa kuolevat. Säilytä tällaisessa tilanteessa itsevarmuus ja sopiva positiivisuus. Voit kertoa, että useimmat ihmiset elävät hyvin vanhoiksi ja saavat lapsia ja lapsenlapsia. Älä kuitenkaan lupaa mitään – kuolemalla on nimittäin ikävä tapa yllättää.

Voit sanoa, että suunnittelet eläväsi vielä hyyyyvin pitkään ja toivot että lapsesi suunnittelee samaa. Voit myös sanoa, että teidän kannattaa yhdessä tehdä jotain terveellistä, jotta pääsette yhdessä tavoitteeseenne.

Jaa omat tuntemuksesi

Jos sinua itkettää ja olet järkyttynyt, älä teeskentele olevasi iloinen – tämä hämmentää lasta hyvin paljon. On täysin hyväksyttävää sanoa itkeväsi, koska kaipaat mummia. Näin lapsi oppii käsittelemään myös omia tunteitaan.

Jatka keskustelua

Kuolema vaikuttaa usein syvästi ja monin tavoin. Siksi aiheeseen voi palata myöhemmin – vielä päivien ja viikkojenkin kuluttua.

Muista edesmennyttä

Läheisten muistelu on kaunis tapa. Edesmenneille voidaan viedä kynttilöitä haudalle, heidän kunniakseen saatetaan kippistää illallispöydässä, heidän muistolleen saatetaan polttaa kynttiöitä tai heitä voidaan muistella monin muin tavoin.

Lapsen kanssa voi käydä myös läpi vanhoja valokuvia.

Tarkkaile lasta

Lapset saattavat itkeä, olla surullisia, vihaisia tai ahdistuneita – tai täysin normaaleja. Lasta kannattaa tarkkailla ja pitää silmällä tavallisuudesta poikkeavaa käyttäytymistä kuten lisääntyneitä painajaisia tai koulumenestyksen yllättävää heikkenemistä. Mikäli tällaista käyttäytymistä esiintyy, lapsi saattaa tarvita lisäaikaa käsitellä tunteitaan.