Sateenkaariperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu vähemmistöön seksuaalisen suuntaumisensa tai sukupuolensa vuoksi. Sateenkaariperheiden määrän arvioidaan liikkuvan tuhansissa.
Suomalaisissa tilastoissa näkyvät vain ne perheet, joiden vanhemmat elävät rekisteröidyssä parisuhteessa, mutta suuri osa seksuaalivähemmistöjen perheistä jää edelleen tilastojen ulkopuolelle. Tässä artikkelissa kerromme sateenkaariperheiden rakenteesta ja lasten asemasta perheessä.
Monimuotoiset perheet
Tyypillisin sateenkaariperhe on naisparin ydinperhe, jossa vanhemmat jakavat yhden tai useamman lapsen vanhemmuuden. Ydinperheen voi muodostaa myös miespari, mutta tämä perhemuoto on jokseenkin harvinainen, sillä miespari ei voi yhdessä saada lasta eikä mahdollisuutta yhteiseen adoptioon vielä ole.
Rekisteröityjen parisuhteiden määrä kasvaa tasaisesti ja Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2014 rekisteröitiin 333 uutta parisuhdetta. Rekisteröidyistä pareista valtaosa (216) oli naispareja.
Sateenkaariperheessä toinen vanhemmista voi myös olla transsukupuolinen henkilö. Parisuhde voi päättyä eroon myös tässä perhemallissa, joten myös sateenkaariperheet voivat olla uusperheitä. Nämä niin kutsutut sateenkaariuusperheet ovat yhtä monimuotoinen joukko kuin muutkin uusperheet.
Sateenkaariperheet ry lisää näihin perhemuotoihin vielä ns. apilaperheen ja polyamorisen perheen. Apilaperheessä lapset ovat alun perinkin syntyneet kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi, esimerkiksi naisparin saadessa lapsen parisuhteen ulkopuolisen miehen kanssa. Apilaperheessä vanhempien lukumäärä voi olla kaksi, kolme tai neljä. Polyamorisen perheen jäsenet sen sijaan elävät polyamorisessa suhteessa ja jakavat vanhemmuuden.
Sateenkaariperheiden lapset
Sateenkaariperheiden lapset ovat usein jomman kumman vanhemman biologisia lapsia. Suomessa laki sallii perheen sisäisen adoption, eli rekisteröidyssä parisuhteessa elävät voivat adoptoida puolisonsa juridisen lapsen. Adoptio perheen ulkopuolelta, käytännössä siis adoptio kotimaasta tai ulkomailta, ei ole mahdollista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville pareille.
Adoptio on kuitenkin mahdollista sekä yksin eläville miehille että naisille. Lisäksi sinkkunaiset voivat hankkia lapsen keinohedelmöityksen avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi naisparin toinen osapuoli voi saada lapsen keinohedelmöityksen avulla, ja parisuhteen rekisteröimisen jälkeen kumppani voi hakea perheen sisäisen adoption kautta lapsen huoltajuutta. Sateenkaariperheet ry:n mukaan tämä on sateenkaariperheissä ylivoimaisesti yleisin adoption muoto.
Samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta on käyty viime vuosina kiivasta keskustelua. Monet lastensuojelu- ja adoptiojärjestöt ovat sitä mieltä, että olisi lapsen edun mukaista ottaa molemmat tosiasialliset vanhemmat mukaan adoptioprosessiin.
Lapsiasiainvaltuutettu korostaa lausunnossaan lapsen oikeutta kahteen rakastavaan vanhempaan ja tuo samalla myös esiin sitä, että lasten näkökulma on otettava huomioon mahdollisessa lainvalmistelussa.
Sateenkaariperhe ja lasten hyvinvointi
Sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnista esitetään usein epäilyjä ja kommentteja. Näissä perheissä elävät lapset saattavat myös kohdata muita lapsia enemmän kiusaamista kouluissa ja päiväkodeissa. Erityistä huolta on herättänyt naisparien kasvattamien poikien kehitys ilman miehisen roolimallin läsnäoloa ja miesparien kasvattamien tyttärien äidinmallin puuttuminen.
Sateenkaariperheiden lasten hyvinvointia on tutkittu maailmalla jo vuosikymmenten ajan, ja lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että sateenkaariperheissä elävät lapset voivat psyykkisesti yhtä hyvin kuin heterovanhempienkin lapset.
On olemassa myös tutkimuksia, joiden mukaan naisparien lapsilla on vähemmän käytöshäiriöitä kuin heteroparien lapsilla. Väestöliiton julkaisemassa sateenkaariperheiden lasten vahvuuksia ja haavoittuvuuksia koskevassa katsauksessa todetaan yksiselitteisesti, että tutkimusten valossa lasten hyvinvointiin vaikuttaa vanhempien seksuaalista suuntautumista enemmän perheiden toimivuus.
Keskeistä lapsen hyvinvoinnin kannalta näyttääkin olevan ennen kaikkea lasten lämpimät suhteet vanhempiinsa ja ystäviinsä.
Tulevaisuuden näkymiä
Samaa sukupuolta olevien oikeudesta avioliittoon on käyty vilkasta keskustelua. Tasa-arvoisen avioliiton puolesta tehty kansalaisaloite, nimeltään Tahdon2013, sai valtavasti julkisuutta ja kannatusta erityisesti sosiaalisessa mediassa. Sateenkaariperheiden juridiseen asemaan onkin luvassa muutoksia tulevina vuosina, sillä eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen avioliittolain muuttamisesta joulukuussa 2014. Tämän niin sanotun sukupuolineutraalin avioliittolain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2017.
Rekisteröity parisuhde on juridisesta näkökulmasta katsottuna hyvin avioliiton kaltainen, mutta rekisteröidyssä parisuhteessa eläviltä puuttuu oikeus yhteiseen sukunimeen ja yhteisen lapsen adoptoimiseen. Uusi sukupuolineutraali avioliittolaki mahdollistaisi siis sen, että aviopareilla olisi samanlainen adoptio-oikeus riippumatta heidän sukupuolistaan.
Euroopan maista samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat laillistaneet muun muassa Ruotsi, Ranska, Espanja, Portugali ja Irlanti.
On hyvä muistaa, että tasa-arvoinen avioliittolaki ei tarkoita, että samaa sukupuolta olevat parit voitaisiin vihkiä kirkossa. Kirkolla on nimittäin lain mukaan oikeus päättää itse, keiden parisuhteet se siunaa ja millaisilla ehdoilla. Kirkkovihkimiset ovat kuitenkin laskussa myös eri sukupuolta olevilla pareilla, joten moni pariskunta on tyytyväinen omannäköiseen vihkimistilaisuuteen ilman uskonnollisten yhteisöjen läsnäoloa.
