Mitä sijaisvanhemmat ovat?

Huostaanotto on lastensuojeluviranomaisten tekemä toimenpide, jossa lapset otetaan pois huoltajiltaan, yleensä biologisilta vanhemmiltaan. Huostaanottoon päädytään, jos avohuollon toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai jos kodissa vallitsevat olosuhteet tai lapsen oma käytös uhkaavat vaarantaa lapsen hyvinvoinnin.

Lapsen vanhemmat saattavat olla psyykkisesti sairaita, väkivaltaisia tai käyttää liikaa alkoholia tai huumeita, jolloin he eivät enää kykene huolehtimaan lapsestaan. Myös lapsi tai nuori itse saattaa käyttää liikaa päihteitä, tehdä rikoksia ja laiminlyödä koulunkäyntiä. Vanhemmat saattavat tällöin kokea olevansa voimattomia ja kyvyttömiä puuttumaan lapsen käytökseen ja voivat tehdä itse lastensuojeluilmoituksen.

Huostaanotetut lapset sijoitetaan asumaan kodin ulkopuolelle joko sijaisperheeseen, perhekotiin tai lastensuojelulaitokseen. Sijaisperheessä lasta hoitavat sijaisvanhemmat, jotka saavat tehtävään koulutuksen. Sijoitus kestää niin kauan kuin se kunkin lapsen kohdalla katsotaan tarpeelliseksi. Sijoitus päättyyy, kun lapsen on turvallista palata kotiin ja vanhemmat kykenevät hoitamaan lasta.

Perhesijoituksen tarkoituksena on tarjota lapselle turvallinen kasvuympäristö ja perhe-elämän malli, joiden avulla hän voi kasvaa ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Sijoitettu lapsi voi kiintyä syvästi häntä hoitaviin sijaisvanhempiin ja saada sitä kautta rakennusaineita turvallisiin ihmissuhteisiin.

Kuka voi ryhtyä sijaisvanhemmaksi?

Sijaisvanhemmaksi ryhtyville ei ole asetettu erityisiä ikä- tai muita vaatimuksia. Sijaisvanhempien edellytetään kuitenkin yleensä olevan sen ikäisiä, että he voisivat olla lapsen biologisia vanhempia. Poikkeuksena tähän on tilanne, jolloin lapsi sijoitetaan oman sukulaisensa luo. Jos sijoitettuja lapsia (perheen omat alle kouluikäiset lapset mukaan lukien) on perheessä vähemmän kuin neljä, sijaisvanhemmilta ei edellytetä alan koulutusta, vaan heille riittää jokaiselle sijaisvanhemmalle tarkoitettu ennakkovalmennus. Jos sijoitettuja lapsia on enemmän kuin neljä, vähintään toisella sijaisvanhemmista tulee olla alan koulutus.

Sijaisvanhemmiksi voivat ryhtyä monenlaiset ihmiset. Sijaisvanhemmuus on suuri tehtävä, josta selviytyminen edellyttää jopa elämänmittaista sitoutumista, halua ja kykyä huolehtia lapsesta ja hänen tarpeistaan sekä suhteestaan biologisiin vanhempiinsa. Sijoitetulla lapsella saattaa myös olla eriasteisia kehitysviiveitä, jotka sijaisvanhemman on osattava ottaa huomioon lapsen arkipäivän toiminnoissa. Yhteydenpito lapsen hoitopaikkaan tai kouluun vaatii usein sijoitetun lapsen kohdalla tavallista enemmän työtä.

On suotavaa, että perheessä olisi biologisia lapsia, mutta se ei ole pakollista. Sijaisvanhemmaksi ryhtyvän ei myöskään tarvitse elää parisuhteessa, ja toisaalta myös uusperheelliset voivat ryhtyä tehtävään. Sijoitettavan lapsen ja perheen yhteensopivuus harkitaan tarkasti, jotta lapsen sopeutuminen perheeseen sujuisi mahdollisimman hyvin. Jos perheessä on biologisia lapsia, sijoitetaan perheeseen yleensä heitä nuorempi lapsi. Kun sijoitettu lapsi on perheen nuorin, sopeutuminen sujuu yleensä helpommin.

Mitä sijaisvanhempi tekee?

Sijaisvanhempi ei ole lapsen biologinen vanhempi, eikä hänestä sellaista sijoituksen aikanakaan tule. Sijaisvanhempien tärkeimpiä tehtäviä on luoda jatkuvuutta lapsen elämään, tukea lapsen suhteita vanhempiin ja muihin läheisiin sekä hoitaa ja kasvattaa lasta suunnitelmassa sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Sijaisvanhemmat tekevät yhteistyötä lapsen sijoittajakunnan, koulujen, harrastustahojen, vanhempien ja muiden sukulaisten sekä mahdollisten tutkimus- ja terapiatahojen kanssa.

Vaikka lapsi tai nuori onkin sijoitettuna perheensä ulkopuolelle, on hänellä oikeus pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin ja muihin sukulaisin. Suhteiden ylläpitäminen on yleensä kaikkien tahojen etu ja lisää myös parhaan onnistumisen todennäköisyyttä lapsen kasvatuksessa. Sijoitettu lapsi voi tavata vanhempiaan joko sijaisperheessä, biologisten vanhempien kotona tai muussa paikassa, joka on sovittu yhteisesti.

Ota selvää ja harkitse huolellisesti

Sijaisvanhemmaksi haluavan kannattaa pohtia huolellisesti etukäteen, mitä perhehoito edellyttää. Sijaisvanhemmuus on valinta, jota ei tehdä hetken mielijohteesta, vaan päätöksen tekemisen tueksi tarvitaan monenlaista tietoa. Sijaisvanhemmuutta harkitsevan kannattaa pohtia omaa perhetilannettaan, omaa parisuhdetta sekä biologisten lasten asemaa. Näitä asioita käydään läpi myös sijaisperheille suunnatussa koulutuksessa, jonka kaikki Suomessa sijaisvanhemmiksi ryhtyvät käyvät läpi.

Myös lapsen ja perheen yhteensopivuutta pohditaan huolellisesti ennen sijoituksen tekemistä. Sijaisvanhemmat miettivät yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, miten hyvin he pystyisivät vastaamaan jonkin tietyn lapsen tarpeisiin. Perheet saavat myös esittää toiveita siitä, millainen yksilö heidän perheeseensä sijoitetaan. Jos perheessä on muita sijoitettuja lapsia tai biologisia lapsia, on pohdinta tehtävä erityisen huolellisesti ja heidän näkökulmansa huomioiden.

Lisätietoa sijaisvanhemmuudesta

Jos sijaisvanhemmuus kuulostaa sinulle sopivalta tavalta auttaa huostaanotettuja lapsia ja nuoria, älä epäröi ottaa asioista selvää. Lisätietoa sijaisvanhemmuudesta saat esimerkiksi Perhehoitoliitosta sekä Pelastakaa lapset ry:stä. Monipuolista tietoa lastensuojelusta ja perhehoidosta löytyy myös Pesäpuu ry:n sivuilta, josta saat myös tietoa sijaisvanhemmuutta harkitseville järjestettävästä koulutuksesta, sekä SOS-lapsikylästä.

Jos haluat ryhtyä sijaisvanhemmaksi, voit ottaa yhteyttä oman kuntasi sosiaalitoimistoon tai lähimpään alueelliseen sijaishuoltoyksikköön.

Lue myös:

Sateenkaariperheet Suomessa