Toisten lasten komentaminen herättää mielipiteitä vanhemmissa, lapsenvahdeissa ja psykologeissa. Eri tahot kertovat, mikä on ok ja mikä ei.
Äidin näkökulma
“Jos kotonani vieraisilla oleva lapsi käyttäytyy huonosti (lyö, puhuu epäsopivalla tavalla tai ei vain kuuntele ohjeita), aikuisena on minun vastuullani yrittää korjata tilanne. Yleensä tämä tarkoittaa, että kerron lapselle, että ellei hän käyttäydy hyvin (kuuntele, lopeta lyömistä tai loukkaavaa käytöstä), hän lähtee kotiin.”
“Jos olen leikkipuistossa ja näen toisen lapsen käyttäytyvän huonosti – pilkkaavan jotain toista tai omivan kaikki lelut – eikä hänen omat vanhempansa tai hoitajansa puutu asiaan, koen velvollisuudekseni sanoa jotain. Lapsella ei selvästikään ole roolimalleja eikä häntä ohjata käyttäytymään oikein. Myöhemmin hän muistaa, mitä tuntematon hänelle sanoi.”
Isän näkökulma
“Minun mielestäni vieraan lapsen komentaminen ei ole sopivaa. Kun näen vieraan lapsen käyttäytyvän huonosti eikä oma lapseni ole tilanteessa mukana, en puutu asiaan. Jos vieras lapsi on ilkeä minun lapselleni tai muuten kiusaa häntä, sanon jotain.”
“Kun näen vieraiden lasten kiukuttelevan, haen yksinkertaisesti lapseni pois tilanteesta. Jos muut vanhemmat näkevät sinut komentamassa heidän lastaan, siitä ei seuraa hyvää. Olet vanhemman kanssa joko samaa mieltä tai eri mieltä lapsen käytöksestä, lapsen kurittaminen (tai kurin puute) on epäolennaista.”
Isoäidin näkökulma
“Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen aikuisen tehtävä on valvoa lasten käytöstä. Tähän kuuluu myös vieraan lapsen komentaminen. Vanhemmat eivät voi olla lapsensa kanssa joka sekunti, joten on tärkeää, että muut aikuiset puuttuvat asiaan. Lapsen kasvattamiseen todella tarvitaan koko kylä ja puuttumatta jättäminen vieraan lapsen käytökseen ei ole hyvää toimintaa.”
Lapsenvahdin näkökulma
“En ikinä komentaisi toisen ihmisen lasta, vaikka lapsi olisikin hoitajansa seurassa. Ihmiset ovat uskomattoman tarkkoja lastensa kasvatuksesta, eikä siihen kannata puuttua ellei lapsi (tai joku muu) ole vaarasssa.”
Opettajan näkökulma
“Uskon, että meidän täytyy puuttua asiaan ja komentaa vieraita lapsia. Opettajana teen sitä päivittäin ja mielestäni muidenkin aikuisten pitäisi, jos he näkevät jotain väärää.”
“Lapset tarvitsevat hyviä roolimalleja. Jos heidän vanhempansa eivät sellaisia ole, muiden aikuisten täytyy toimia malleina. Jos näet huonoa käytöstä, oli kyse sitten lentokoneesta, leikkipuistosta, kaupasta tai urheilutapahtumasta, aikuisina meidän täytyy puuttua asiaan. Jos emme puutu, millaisen esimerkin oikein annamme omille lapsillemme?”
Psykologin näkökulma
“On oikein puuttua vieraan lapsen käytökseen silloin, kun sinä olet vastuussa lapsen hoidosta (lapset ovat esimerkiksi yökylässä sinun luonasi) ja kyse on turvallisuudesta. Komentamisen pitäisi kuitenkin olla enemmänkin lapsen toiminnan ohjaamista sen jälkeen, kun lapsi on ymmärtänyt toimintansa vaarallisuuden. Sinun ei kuitenkaan pitäisi rangaista lasta. Sanomattakin on selvää, ettei sinun pitäisi koskaan kurittaa fyysisesti toisen lasta.”
“Ei ole sopivaa komentaa vierasta lasta, kun heidän vanhempansa ovat paikalla ja käytöksen korjaaminen heti ei ole välttämätöntä. Tällaisissa tapauksissa voit harkita kertovasi vanhemmalle, miten itse toimit lastesi kanssa vastaavissa tilanteissa.”
