Kuluvan vuoden paras päivä koittaa pian: tammikuu on nimittäin hyvää vauhtia matkalla kohti loppuaan. Tämä vuosi on kohdallani alkanut suorastaan hiuksia harmaannuttavissa merkeissä: perheessäni tapahtui tapaturma joka aiheutti paljon huolta ja poikaani ei otettu paikalliseen ruotsinkieliseen päiväkotiin liian vähäisten paikkojen vuoksi. 🙁 Ei siinä toki mitään, ymmärrän että täysin ruotsinkieliset lapset ovat “etusijalla”, mutta olisin mielelläni halunnut perheen esikoisen oppivan toisen kotimaisen jo varhaisessa vaiheessa.
Tammikuu on muutenkin kuukausista mielestäni masentavin. Lunta on tupruttanut ja pakkasta on riittänyt ja tällaiselle etelän lämmössä viihtyvälle ihmiselle Suomen talvet ovat aina inhottavia muutenkin.
Inhoan oikeastaan kaikkea tammikuuhun liittyvää. Arkeen palaaminen joulun jäljiltä, jouluvalojen ja -koristeiden poistamista, liukkautta, kenkiin meneviä pikkukiviä, kylmyyttä, pimeyttä… Jopa sitä, että tammikuussa on 31 päivää! Onneksi kynttilät ja kirkasvalolamppu on edes keksitty.
Kuitenkin oli hauska nähdä pojan nauttivan lumesta ja osallistuvan innolla lumitöihin isänsä kanssa. Katselin tätä kuitenkin onnellisena ikkunan läpi lämpimästä keittiöstä.
Kaikesta huolimatta olen onnistunut pitäytymään kahdessa uuden vuoden lupauksessani: painoa on lähtenyt 3 kiloa ja olen ollut tipattomalla (mikä ei toisaalta pienten lasten perheessä ole mikään ongelma!). Mies sen sijaan repsahti jo parin päivän kuluttua vuoden vaihtumisesta ostamaan sipsipussin vaikka oli luvannut olla mättäämättä roskaruokaa koko vuonna 🙂
Ensi kuussa matkaamme mieheni kanssa viikoksi Portugaliin ja lapset viettävät tämän ajan mummolassa Kuusamossa. Ihanaa päästä nauttimaan etelän auringosta ja juhlistamaan tammikuun loppumista!
Miten teillä on selvitty tammikuusta? Onko selviytymiskonsteja helmikuulle? 😉
Milla