“Äiti, talo on palanut”
Pienelle lapselle, 3-4-vuotiaalle, valehtelu ei oikein merkitse mitään. Oma mielikuvitusmaailma ja tarinat sekoittuvat helposti todellisuuteen, eikä lapsi aina ymmärrä ihan täysin missä kohtaa hän satuilee tai narraa muita. 4-6-vuotiaana lapsi keksii vielä helposti omia versioitaan tapahtumista ja ne saattavat jossain määrin muodostaakkin sen “todellisuuden” lapsen päässä. 5-6-vuotias alkaa jo ymmärtää mikä on valehtelua ja omatuntokin alkaa soimata helpommin.
Valehteluun voi olla useita syitä. Pieni lapsi saattaa valehdella, koska pelkää rangaistusta tai sitä, kuinka vanhemmat reagoivat. Rakkauden menetyksen pelko on pienelle lapselle huomattava. Lapsi voi myös yrittää valehtelulla täyttää aikuisen tai toisten lasten odotuksia ja olla mieliksi. Voi myös olla, että valehtelulla lapsi pyrkii välttämään ajattelemasta epämiellyttäviä asioita tai tapahtumia. Tavallaan puolustusmekanismina.
Vanhempana lapsen käsityskyvyn tulisi kuitenkin kasvaa ja hänen tulisi ymmärtää todellisuuden ja tarun erot selkeämmin. Samoin, kuinka se vaikuttaa muihin ihmisiin.
Valehteluun on lähes aina jokin syy. Lapsen mahdollista syytä valehteluun onkin hyvä miettiä, ennen, kuin kysyy asiasta suoraan. Varsinkin jos valehteleminen on toistuvaa, kannattaa miettiä miksi lapsi näin tekee? Onko se opittu tapa välttää rangaistusta, vai ehkä jotain muuta.
Mitä tehdä:
Kannattaa koettaa näyttää ymmärtävänsä lapsen valehtelua. “Tiedän, että tahtoisit tuon olevan totta, niin kuin minäkin. Mutta tiedämmehän molemmat ettei se sitä ole”. Olennaista on saada lapsi ymmärtämään, ettei valehtelu ole hyvä juttu. Jos lapsi on valehdellut esimerkiksi teosta on hyvä muistuttaa ihan konreettisestikkin, ettei rangaistus (tai nuhde) johdu siitä, että hän on kertonut totuuden, vaan itse teosta. Totuuden kertomisesta kannattaakin aina kiittää ja näyttää arvostavansa suoraselkäisyyttä.
Jos valehtelu on jatkuvaa ja lapsi on jo yli 6-vuotias, kannattaa miettiä tarkemmin, mikä voisi olla syynä lapsen tarpeeseen valehdella. Yrittääkö lapsi saavuttaa jotain minkä vanhemmat ovat asettaneet “mittariksi”? Esimerkiksi koulumenestyksestä lapsi valehtelee helposti, koska olettaa vanhempien rakkauden vähenevän suoraan suhteessa arvosanoihin (Tällöin saatat olla antanut lapselle vääränlaisen signaalin arvosanojen tärkeydestä – lue, mitä lapselle ei pitäisi koskaan sanoa). Osoita, että asia ei ole näin.
Pienen lapsen on myös kovin vaikeaa vastata aikuisen “Miksi teit noin?” -kysymyksiin. Usein vastaus onkin “En mä tiedä”, syyn vierittäminen jonkun toisen niskoille tai keksitty selitys. Kannattaakin kysyä asiaa, niin että osoitat jo ymmärtäväsi syyn ja kerrot, kuinka asiassa kannattaisi toimia ensi kerralla. “Taisit suuttua, kun Ville vei leikkikuormurisi ja tönäisit siksi häntä? Töniminen ei ole kuitenkaan oikein ja seuraavalla kerralla tule kertomaan äidille”.
Vinkkimme, jos lapsi valehtelee:
- Ole esimerkkinä – Älä valehtele, pidä kiinni lupauksistasi
- Pienen lapsen mielikuvitusta ei kannata suotta lähteä rikkomaan – pienistä valheista ei kannata välittää.
- Jos asia on tärkeä, selvennä lapselle sadun ja todellisuuden raja
- Opeta, mikä on oikein ja mikä väärin – tämä on tärkeää lapsen kasvatuksen kannaltakin
- Kerro, miksi valehtelu ei ole hyvästä ja kuinka epäluottamus syntyy
- Kerro ja osoita toteen että toden puhuminen on tärkeämpää kuin vastuun välttely
Liity ja tutustu lastenvahteihin paikkakunnaltasi >>
Psst. Se on ilmaista!
